Tomaatin myöhäisrutto on yksi tomaatin tuotantokasvihuoneissa esiintyvistä merkittävistä taudeista. Tomaatin myöhäisruttoa aiheuttava sieni talvehtii sairaassa kasvihuoneessa, taudinaiheuttaja tartuttaa taudinaiheuttajan sopivissa ympäristöolosuhteissa ja tautia aiheuttava täplä tuottaa itiöpesäkkeitä, jotka leviävät tuulen ja sateen mukana. Kosteuden sattuessa ne itävät ja leviävät nopeasti lehtiin. Lehti kehittää tyypillisen kannan alhaalta ylöspäin suuntautuvalla kehityksellä. Keskeisen kasvin lehdessä muodostuneet itiöpesäkkeet leviävät ilmavirran mukana ympäröiviin kasveihin uudelleentartuntaa varten. Jättiruton esiintyminen ja yleisyys liittyvät läheisesti ilmasto-olosuhteisiin, ja kehitysnopeus liittyy myös tomaatin viljelyolosuhteisiin ja kasvien vastustuskykyyn.

Maatalouden ennaltaehkäisy ja torjunta

1. Eri tomaattilajikkeiden taudinkestävyydessä on tiettyjä eroja, ja viljelyssä tulisi asettaa etusijalle taudinkestävät lajikkeet. Lisäksi tulisi tehdä asianmukainen valinta sängen tai alueen sopeutumiskyvyn mukaan. Avomaanviljelyyn tulisi valita erityisiä avomaan lajikkeita; aikaisin kypsyvään viljelyyn ei tulisi valita myöhään kypsyviä lajikkeita; kosteille tai sateille alttiille alueille tulisi valita erittäin vastustuskykyisiä lajikkeita.

2. Viljely ja tautien ehkäisy. Kohtuulliset viljelytekniikat ovat välttämättömiä viljelytoimenpiteitä tautien ja tuhohyönteisten ehkäisyssä ja torjunnassa. Koska ruttoa esiintyy todennäköisimmin korkeassa kosteudessa, on toteutettava seuraavat toimenpiteet:

(1) siementen käsittely: tautien ehkäisy ja hoito jokaisesta yksityiskohdasta lähtien, siemen on desinfioinnin keskeinen kohta. Ensin siemenet 70-prosenttisella mankotsebijauheella 500 kertaa nestemäisellä ruiskutuksella ja sitten 55 ℃:ssa vedessä 30 minuuttia itävät liiallisen sateen aiheuttaman vedenpaisumuksen jälkeen.

(2) multaamalla kasvatettava tomaatti: multaamalla kasvatettava tomaatti voi varmistaa, että maaperän lämpötila ja kosteus pysyvät ennallaan, ilmankosteus laskevat, mikä luo tomaattien kasvulle suotuisat olosuhteet, estää bakteerien lisääntymisen, vähentää tautien esiintyvyyttä ja edistää tautien ehkäisyn tavoitetta.

(3) kohtuullinen tiheys: eri lajikkeiden ja maaperän hedelmällisyyden mukaan istuta yhteensä 2000–2400 kasvia eekkeriä kohden. Varmista, että kasvi saa hyvän ilmanvaihdon ja valon, terveen kasvun ja vastustuskyvyn. Jos istutustiheys on liian korkea, kasvit, varret, lehdet ja hedelmät saavat toisiaan tukevaa kosteutta ja rasvaa, eivätkä ne kasva heikommin. Ilmankosteus on suuri, bakteerit voivat tunkeutua ja olla alttiita taudeille. Mutta jos tiheys on liian pieni, kasvu on kestävää ja kosteus on pieni, mutta taudinkestävyys on hyvä, mutta kokonaistuotantoa ei voida saavuttaa. Lyhyesti sanottuna äärettömän kasvutyypin tiheyden tulisi olla pieni ja äärellisen kasvutyypin tiheyden suuri.

(4) lannoitteiden ja veden hallinta: tomaatin elinkaaren aikana taimen uudelleenistutuksesta kukintaan asti maaperän kosteuden on noustava vähitellen 60 prosentista 85 prosenttiin, eli 60 % taimen kasvukaudesta, 70 % kukintakaudesta, 80 % alkuperäisistä tuloksista ja 85 % kukintakaudesta. Kuten sanonta kuuluu: "vesi tekee sadon; lannoite tekee sadon". Riittävä kastelu on ratkaisevan tärkeää ravinnonsaannin ja lisääntymiskasvun välisen koordinaation varmistamiseksi ja taudinkestävyyden parantamiseksi. Lannoite on keskeinen tuotantotekijä. Tomaattien istutusalueiden on oltava vähintään kohtalaisen hedelmällisiä, maanmuokkauksen laatu on vaativaa, irtonaisen maan on oltava irtonaista. Lannoitteiden (1000–3000 kilogrammaa munia korkealaatuista karjanlantaa kohden), fosforilannoitetta 50 kg/mu, kaliumlannoitetta 20 kg/mu) lisäksi on tarjottava riittävästi typpilannoitetta. Fosfori- ja kaliumlannoitteiden käyttö sadon ja laadun parantamiseksi on tärkeää. Vain kolmen keskeisen elementin kohtuullinen yhteiskäyttö parantaa kasvien taudinkestävyyttä ja vähentää ruttobakteerien leviämistä hyvän sadon maksimoimiseksi. Päinvastoin, typen, fosforin ja kaliumin virheellinen tasapaino heikensi tomaatin vastustuskykyä, ja rutto levisi helposti, mikä vaikutti satoon ja laatuun.

(5) valo- ja lämpöolosuhteet: tomaatti on valoa rakastava kasvi, joten istutusalueiden on oltava valoherkkiä, muuten tomaatin kasvu on ohutta ja heikkoa, bakteerit tunkeutuvat helposti ja aiheuttavat tauteja. Tomaatit kasvavat sopeutumiskykyisimmin 20–25 ℃:n lämpötilassa. Oman maakuntani tomaattikasvatusalueella on viljelykasvien edulliset resurssit, vuotuinen keskilämpötila on 21 ℃, mutta sadekaudella, talvella esiintyy pakkasia, sumua ja suurta ilmankosteutta, mikä edistää bakteerien pääsyä maahan. Jos sitä ei torjuta ajoissa, myöhäisrutto leviää nopeasti. Siksi on tärkeää varmistaa oikea-aikainen ehkäisy ja torjunta ruiskuttamalla.

6 lehteä poimi haarukan: myöhäisrutto on helpoin levitä sateisessa, korkeassa ilmankosteudessa, matalassa lämpötilassa, sumussa ja sumuisessa säässä aamulla ja illalla, kuten suhteellinen kosteus yli 75 % ja lämpötila 15–25 ℃. Pellon mikroilmaston muuttamiseksi ja ilmankosteuden vähentämiseksi kasvin alemmat jalkalehdet ja tarpeettomat tiheät oksat on poistettava, jotta varmistetaan hyvä ilmanvaihto ja valonläpäisy pellolla, jotta bakteerien elinympäristö tuhoutuu ja siten estetään tautien esiintyminen.

7. viljelykierto: koisokasvien jatkuva viljely, maaperä, jossa on paljon bakteereja, tarttuu helposti, koska viljelyskenttään jääneet taudinaiheuttajat ovat talven alussa tartunnan lähde. Joten taimia nostettaessa ei tarvitse vain poistaa maasta taudinaiheuttajien lehtiä ja hedelmiä, vaan myös välttää bakteerien kertymisen, joka johtaa äkilliseen suureen esiintymiseen. Muiden kuin koisokasvien vihannesten viljelykiertoa tulisi noudattaa 2–3 kertaa.

Fyysinen ehkäisy ja torjunta

Fyysinen torjunta tarkoittaa fyysisten menetelmien, kuten siementen tuulenseulonnan, seulonnan, vedenerottelun, mudan vedenerottelun ja muiden menetelmien käyttöä hyvien siementen valitsemiseksi. Tai fyysisten menetelmien, kuten siementen liottamisen lämpimässä keitossa, käyttö bakteerien kasvun ja kehityksen estämiseksi tautien ehkäisyn tavoitteen saavuttamiseksi. Peltojen puhtaanapito on pääasiassa tautien saastuttamien varsien, lehtien, hedelmien ja muiden jäämien poistamista pellolta ja niiden polttamista tai syvälle hautaamista, jotta maaperän bakteerien määrä vähenee mahdollisimman paljon ja taudinaiheuttajien tartuntariski pienenee tautien ehkäisemiseksi ja tulojen lisäämiseksi.

Kemiallinen torjunta

Tomaattitautia on esiintynyt maakunnassamme eri viljelykausina ja -kausina. Siksi taudin oireita esiintyy edelleen maatalouden ja fyysisen torjunnan jälkeen, mikä vaatii kemiallisten torjuntakeinojen ja kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä lisätorjunnassa. Kemiallisen torjunnan päätarkoitukset ovat: bakteerien leviämisen ehkäisy ja torjunta; bakteerien tappaminen; bakteerien kasvun ja kehityksen estäminen, tomaatin vastustuskyvyn parantaminen.

1. Maaperän käsittely: tomaatti viihtyy neutraalissa ympäristössä. Happamassa ja emäksisessä maaperässä maaperää voidaan parantaa käyttämällä sammutettua kalkkia. Maaperäbakteerit ovat merkittävä uhka tomaatintuotannolle maakunnassamme. Sen lisäksi, että ne toimivat hyvin kylvöalustan desinfioinnissa, niitä voidaan käyttää myös laaja-alaisena sienitautien torjunta-aineena maaperän taudinaiheuttajien vähentämiseksi (käytettävissä olevat bakteriini tai sinkki ja muut torjunta-aineet).

2, taimi ja sadonkorjuu: lehtien, varsien ja hedelmien myöhäisrutto-oireiden juurtumisen jälkeen ensimmäinen keinotekoinen torjunta-aine on pidettävä poissa ajoissa. Saatavilla on 58 % hallaa, mangaani-sinkkiä sisältävää kostutettavaa jauhetta 500 kertaa nestemäistä ruiskutusta. Ruiskutuksen on oltava tasaista ja harkittua. Erityisesti kukintaan asti tulos on kriittinen. Varhaisen ja myöhäisen kehityksen aikana myöhäisrutto on tarkistettava huolellisesti ja torjuttava ajoissa. Kun se on suosittu, sillä on suuri vaikutus satoon ja laatuun. Jos pellolla havaitaan keskeisiä taudinaiheuttajia, voidaan valita seuraavat menetelmät ja aineet: ruiskutusmenetelmä, ruiskuttamalla 72,2 % pomelohydrokloridiliuosta 800 kertaa tomaatin taudin varhaisessa vaiheessa tai 72 % hallaa sisältävää ureaa • mangaani-sinkkiä sisältävää kostutettavaa jauhetta 400–600 kertaa tai 64 % hallaa • mangaani-sinkkiä sisältävää kostutettavaa jauhetta 500 kertaa, ruiskuta kerran 7–10 päivässä, jatkuva valvonta 4–5 päivää. Jos varaston kosteus on liian korkea tai on pilvistä, voidaan käyttää jauheruiskutusmenetelmää, kuten Gerry-mikrojauhetta 1 (50 % alkyyli) morfoliinijauhe) jauheruiskutustorjunta, voi saavuttaa paremman torjuntavaikutuksen. Varren taudin laikulle voidaan levittää runsaalla nestemäisellä lääkkeellä, olipa kyseessä sitten lehtisumute tai varren pinnoituslääke, kerran 7-8 päivässä, 2-3 kertaa peräkkäin, mutta kiinnitä huomiota siihen, että 10 päivää levityksen jälkeen hedelmiä ei voida poimia markkinoilta.